Se yksi ja yksittäinen mutta

Se yksi ja yksittäinen mutta jatkumossa tapahtumaksi tuleva – se on ”infra-ordinary”, syvällisempi ja merkityksellisempi kuin tavanomainen arki, se ylös nostettu, merkittävä ja merkillinen. Se on ainutlaatuisen ja ainutkertaisen havaintoa, siihen kytkeytyvää ja siinä kehittyvää tietoa, tiedostamista. Omakohtaista ja omaehtoista.

Infra-ordinary, ihan itsessäänkin, ilman erityisiä merkkejä, palauttaa teon ja sen liikkeen, taustan ja tulevan arkeen, siihen missä me olemme – miten tahansa sitten olemmekaan tai toivoisimme olevamme. Kyse on suurista pienistä ja pienistä suurista näyistä ja elekielen elementeistä, yksityiskohdista, joihin sisältyy kaikki ja kaikenlaisuus.

“Mielikuvitus mahdollisuuksien ja olettamusten varastona, johon sisältyy sekä se, mitä ei koskaan ole ollut olemassa että se, mikä ei koskaan tule olemaan, mutta joka olisi voinut olla olemassa.”

(Italo Calvino, Kuusi muistiota seuraavalle vuosituhannelle, 1998, 95)

Ne asiat ja asian yhteydet, jotka voivat olla vain ja ainoastaan todella triviaaleja mutta joihin voi sisältyä hetken kauneus ja myös kauhistus. Yhdistävä muisto ja jaettavissa olevat muistot, päälle käännetyt ja pois heitetyt – ja takaisin otetut, takaisin merkityksellisyyteen, tarinoihin mukaan pedatut, tuodut. (Georges Perec, Species of Spaces and Other Pieces, Penguin Classics 2008, 128.)

”On ihana ajatus, että verenkiertomme optimaalinen rakenne noudattaa samoja yksinkertaisia, pinta-alan säilyttäviä haarautumissääntöjä kuin puut ja kasvit. Yhtä tyydyttävää on, että sykkivien verkostojen haarautumispisteiden aaltojen heijastumattomuutta koskeva ehto on olennaisesti sama kuin tapa, jolla valtakunnalliset sähköverkot on suunniteltu jakamaan sähkö tehokkaasti pitkien matkojen päähän.”

Geoffrey West, Skaala, Elämän ja kuoleman universaalit lait eliöissä, suurkaupungeissa ja yhtiöissä, Terra Cognita 2017, 132