Raikas ja radioaktiivinen lähdevesi

Joskus, ei aina, mutta aina silloin tällöin, siis toisinaan, ei suinkaan joka päivä tai edes joka toinen viikko, niin joka tapauksessa varttia vaille mainokset toimivat, ja ovat totta, totista totta.

Otetaan esimerkki, otetaan kaksi mainoskuvaa Tampereelta 1930-luvulta. Mistä ne ihan tarkkaan ovat peräisin, ei ole varmuutta mutta kuvat on ja komeita ovat. Ja ne kuvat kertovat enemmän kuin on ehkä tarpeeksikaan. Markkinoitavana on erinomaisen oiva terveysvesi, nimeltään A-Radium, pullotettuna, in english: Alkaline Radioactive Springwater. Sitä ei ihan turhaan mainostetaan mahtavan radioaktiiviseksi – ”10 kertaa Nauheimin lähteitä voimakkaampaa”. Teholtaan se on jopa kolmikertainen kuuluisan Ischian radiumvesilähteisiin verrattuna. (Koordinaattifetisseille: Nauheim sijaitsee Frankfurtin pohjoispuolella, ja Ischian puolestaan Napolin lähettyvillä)

Mainoksen meno on vahvasti kansainvälinen, kannustaen nelikielisesti kontaten, että se otetaan haltuun tavalla ”juokaa, drick, drink, trinken, ja että kyseessä on ”vettä, vatten, water, wasser”. Radiumin lisäksi vesi sisältää, näin väitetään, elimistölle välttämättömiä kivennäissuoloja.

Mainoksen mukaan tämä ensiluokkainen ja erinomaisen moderni tuote on  pullotettu Pohjois-Pirkkalassa, paikassa nimeltään Velhonlähde. Mutta missä sijaitsee tämä  ”Velhonlähde”? Siitä on kuva, mustavalkoinen vesiputous, joka periaatteessa voisi olla vaikka Salossa, tai Summassa. Tai sitten Summamutikassa.

Paikan nimi on mysteeri. Jos se oli 1930-luvulla Pirkkalan pohjoispuolella, onko se nykyisen Tampereen aluevesillä vai jo Nokian puolella? Kartat eivät valitettavasti auta – ei uudet eikä vanhat. Ei vaikka miten käännetään ja väännetään. Tietääkö kukaan Velhonojan nimellä kulkevaa ja ilkikurisen jolkuttavasti kulkenutta puroa? Vai onko se piru vie markkinointitermi ja kyseessä onkin esimerkiksi Ikurin Myllypuro?

Jännitys, se tiivistyy, ja nyt se tiivistyy juodessa, pullon suusta. Entä onko olemassa todisteita juoman terveysvaikutuksista – heikoista tai vieläkin heikottavimmista? Ja vielä kerran, kertokaa nyt hyvä herrasväki jos ja kun kerran tiedätte, paremmin, paljon paremmin: minne tämäntapaiset pimeässäkin hehkuvat pullot vietiin palautukseen?

”Eräässä Skotlannin kylässä myydään kirjoja, joihin on sattumanvaraisesti ujutettu yksi valkoinen sivu. Jos lukija osuu tuolle sivulle kellon lyödessä kolme iltapäivällä, hän kuolee”
Julio Cortázar, Erinomaisia pelkäämisohjeita, Tarinoita kronoopeista ja faameista, 2001