Paikallista historiaa

Ehkä on, ehkä ei – siis tunnettua ja tunnistettua, kunnioitettuakin.

Tampereella julkaistiin ja tehtiin suomalaista sarjakuvan historiaa. Yhtiön nimi oli Semic Press, joka vuonna 1973 julkaisi seuraavia lehtiä: Mustanaamio, Buster, Shokki, Pyhimys, Pilotti, Agentti, Sarjakuvalehti, Kuvajännäri, Masi ja Ihmissusi & Frankenstein.

Firman lippulaiva oli tietysti Mustanaamio, jota julkaistiin Tampereella vuodesta 1966 aina vuoteen 2010. Firma oli muutenkin, ainakin alkuvuosina, hyvinkin uskollinen alati liikkuvalle, etten sanoisi nomadiselle sankarilleen. Alkukeväästä 1973 ilmestynyt Kapteeni Kloss, n. 2, ilmoitti julkaisijansa Semic Press Oy:n osoitteeksi Rautatienkatu 18, samana vuonna mutta syksyllä Pyhimys-lehden n. 9 tiedoissa oli osoitteena Kaupunkikatu 19, kun taas Mustanaamion vuoden 1976 lehden, n. 16, julkaisijan osoitteeksi annettiin Puutarhankatu 8.

Mustanaamiosta puheen ollen, sarjan alkuperäinen tapahtumapaikka oli Bengali, Intiassa, mutta koska Mustanaamio oli jatkumo, moneen kertaan yli sukupolvien kehittyvä tiivis ja tunnelmallinen tarina, esimerkiksi yllä mainitussa 1976 n. 16 jaksossa 1600-luvulle sijoittuvassa, sukupuun loppumattomassa rungossa järjestysnumeroltaan 16. Mustanaamion seikkailussa etsittiin intiaanien aarretta Meksikossa.

Mutta miten Mustanaamio päätyi Tampereelle? Lentokoneella, bussilla vai ratikalla? Oliko passi mukana vai pelkästään hammassuojat? Vaihtovaatteet tai vain yhden koon teryleenit?

Mutta niin. Rauhallisesti, rauhallisesti. Jotta faktat ja fiktio eivät sekoittuisi liiaksi, muistetaan se, että Mustanaamio (The Phantom) on Lee Falkin luoma sarjakuvahahmo. Se aloitti päivittäisenä strippinä vuonna 1936. Sunnuntaisarjaksi se yleni kolme vuotta myöhemmin. Sarjakuvalehtiä varten piirrettiin omat jutut. Suomalaisesta kontekstista käsin on huomionarvoista, että Suuri Sarjakuvakirja, vol 1, 1984, julkaiseman, järjestyksessä neljännen Mustanaamio-seikkailun vuodelta 1938 on kääntänyt Juhani Tolvanen ja tekstannut Kalervo Palsa.

Historia kertoo, että vuonna 1974 Mustanaamion vuositilaus maksoi 37 markkaa. Sillä satsauksella kotiin tuotiin 26 numeroa. Irtonumeron san kahdella markalla ja neljällä kymmenellä pennillä. Pyhimyksen tilaushinta oli 21 markkaa, ja sitä ilmestyi 13 numeroa. Busteria puolestaan sai 16 lehteä hintaan 24. Entä tiedä, mitä se kertoo, mutta jotakin tähänkin tietoon liittyy, että Frankenstein oli lehdistä halvin. Sitä sai kolmellatoista markalla vuodessa kahdeksan kappaletta. Eikä yhtään lisänumeroita, mitä taas puolestaan samanhintaiset Masi ja Sarjakuvalehti lupasivat.

Tämä oli yllättävää, tämä hinta, sillä mainoksen mukaan siinä sai kuitenkin kaksi yhden hinnalla, Frankensteinin peesissä melusi ja meuhkasi Ihmissusi (jos oikein tarkkoja ollaan, menikö sekin toisin päin, sillä lehden nimessä on ensin susi, sitten vasta Frank). Ehkä lehden sisältöä kuvaavat lauseet, autenttiset sellaiset auttavat: ”Järeän jännityksen ja vampyyriviihteen sarjakuvalehti. Uutuus, josta tuli suosikki kertaheitolla. 8 tärisyttävän jänskää numeroa, hinta mk 13:-.”