Pienen eleen politiikkaa ja elämän totuuksia
Pienen eleen politiikka, osa 12
Se oli kirja mistä pidin. Tarina, joka oli kamala mutta erinomainen. Tarina saksalaisten valtaamasta Prahasta, uusiokäyttöön otetusta palatsista, jonka valloittajat muunsivat konserttisaliksi. Uudelleenkäytön avajaispäivän aattona korkea-arvoinen valloittajaupseeri katsoo rakennuksen katolle missä on komeassa rivissä kymmeniä kuuluisia paikallisia vaikuttajia läpi historian. Upseeri ei ole uskoa silmiään. Vastikään juutalaisista puhdistetussa kaupungissa, sen paraatipaikan katolla on juutalaisen patsas!
Kyse on upseerin mukaan sionisti Mendelssonista, joka on välittömästi poistettava katolta. (Upseeri erehtyy – kyse on tosiaankin Mendelssoninsta, mutta ei sionisti, vaan säveltäjä Mendelssonista, joka ei ollut juutalainen, mutta tätä ei kukaan uskalla upseerille sanoa)
Huutojen ja uhkausten saattelemana tavallisesti niin vetelät paikalliset talonmiehet päätyvät vikkelästi katolle ja kohtaavat siellä todellisen dilemman. Kuka tai mikä näistä kymmenistä kovin samannäköisistä patsaista on se aidosti oikea – tai se oikeasti väärä? Patsaissa kun ei ole mitään nimeä, ei mitään tietoa.
Erittäin huonolla tuulella olevaa korkea-arvoista upseeria kukaan ei halua konsultoida. Puolueen pikkupomot keskustelevat ja neuvottelevat ja päättävät, että kyllä, asiahan on aika lailla yksinkertainen. Mitataan patsaiden nenät ja se kaikkein kookkain klyyvi on meidän etsimämme, pois pois poistettava patsas.
Pitkän linjan mittaamisen jälkeen tulos on selvä ja työmiehet asettavat ahkerasti köysiä patsaan ympärille kaataakseen sen katolle. Periaate selvä: pois silmistä, pois mielestä. Ja juuri ennen kaatoa kyseinen korkea-arvoinen upseeri saapuu paikalle ja saa uuden railakkaan raivokohtauksen. Te idiootit, te kusipäät, te tohelot. Te te te.
Nyt ei jäänyt enää mitään epäselväksi. Korkea-arvoinen upseeri tunnisti patsaan. Se oli Wagner, etunimeltään Richard.
(Jirí Weil, Mendelsson is on the Roof, 1991 Penguin, alkuperäinen tsekiksi 1960)
Pienen eleen politiikka, osa 8
Italialaiskirjailija Italo Calvinolla oli toive, tarkkaan artikuloitu tahto ja tila. Hän halusi, jos mahdollista, ”kerätä yhdestä ainoasta lauseesta, tai rivistä, koostuvia tarinoita.”
Italialaiskirjailija Italo Calvinon suosikiksi, ylittämättömäksi esimerkiksi nousi guatemalalaisen kirjailijan Augusto Monterroson kertomus. Se menee näin: ”Kun hän heräsi, dinosaurus oli vielä siellä.”
(Italo Calvino, Kuusi muistiota seuraavalle vuosituhannelle, Loki-kirjat 1998
Elämän totuuksia, osa 15
Raha ei tee ihmistä onnelliseksi.
”Taas ilmestyy tuo kirottu sana: todellisuus… No niin, annetaan jo olla. Minun käsitykseni todellisuudesta on joka tapauksessa toinen.”
Vuonna 2003 jenkkiduo OutKast myi enemmän kuin kukaan muu. Tuloksena liikaa rahaa ja vapaa-aikaa.
Bändin toinen puolisko, kaveri nimeltään Big Boi, käytti tarjolla olevat rahat ja ajan toteuttaakseen lapsuuden unelmansa suuresta maatilasta, jossa olisi kaikenlaisia eläimiä ja kaikkea sitä vaikka kuinka paljon.
Maatilan erikoisuus oli valtava akvaario, joka varta vasten rakennettiin Big Boin unelmanavettaan. Akvaariossa oli vain yksi asukas. Se oli hai. Pedolla oli omalaatuinen nimi: Billy Ocean.
Elämän totuuksia, osa 2
Pöytäpeli Monopoli patentoitiin vuonna 1935. Sen kehitti työttömäksi jäänyt insinööri
Charles Darrow, kotoisin paikasta nimeltä Germantown, Pennsylvania, USA.
Pelin ansiosta miehestä tuli miljonääri. Nykyisin sitä pelataan 111 maassa ja se on käännetty 43 kielelle. Se on kielletty vain Pohjois-Koreassa ja Kuubassa.
Vuonna 1974, Ralph Anspach, talousprofessori San Franciscosta, toi markkinoille uuden version pelistä: Anti-Monopoli. Sen tavoite oli opettaa ihmisiä monopolien vaaroista. Tästä pelistä ei tullut valtavaa menestystä.