Numerot

Numerot ovat numeroita. Ei sen enempää, ei sen vähempää.

Ei niiden taakse, ei eteen pääse. Numerot ovat neutraaleja, ne ovat objektiivisia, ne ovat mitä ovat. Ne ovat numeroita. Selkeitä, kiistattomia, kaikille käsitettävissä olevia.

Vuoden 1918 numerot ovat nämä. Sodassa kuoli 37.000 ihmistä, koko maassa. Tampereella menehtyi 2000, heistä valkoisia 800, punaisia 1100 ja siviilejä loput.

Näistä tiedoista vastaa museokeskus Vapriikki, joka avattiin Tampellan vanhaan tehdaskompleksiin vuonna 1996. Vapriikissa on käynyt uudessa sisällissotaa käsittelevässä näyttelyssä vuoden 2018 alusta alkaen huhtikuun loppuun asti reilusti yli 40.000 ihmistä. Sitä ennen siellä kävi esimerkiksi vuonna 2015 101.284 henkeä. Ja vuonna 1999 paikalle ehti väkeä 10.206 – joskin on huomioitava, että museo oli vielä silloin osaltaan rakennusvaiheessa.

Vaan mitä niistä. Nekin ovat mitä ovat. Nekin on numeroita.

Kun taistelut päättyivät, ja kun ne päättyivät Tampereen keskustaan Kaupungintalolle, sodan voittaneiden valkoisten puolella oli hallussaan 11.000 vankia. Siinä torilla, valmiina jakoon, ja jakolaskun kautta tapahtuvaan sijoitteluun, ei silotteluun.

Sekin 11.000 on numero. Kaikille selvä, ei mikään mikä kaipaisi ylimääräisiä selittelyjä, tulkintoja.

Vain ja ainoastaan numero.